Kyläkysely poiki paljon ajatuksia. Kun saimme kyselyn
tulokset eteemme, alkoi varsinainen työ. Miten vetää tulokset yhteen? Mikä
siellä on olennaista, mitä johtopäätöksiä voidaan tehdä? Missä mentiin metsään,
ja mitä ei tajuttu kysyä.
Kyselyn tuloksia hyödynnetään nyt alkuun kyläsuunnitelman
päivittämisessä. Helppo nakki? Pienen kylän tavoitteiden ja toimenpiteiden
listaaminen ei voi olla mahdoton tehtävä. Eikä se sitä olekaan, mutta isompi
pala kakkua kuin luulisi. Kylällä on meneillään isoja asioita. Osakuntaliitos,
maaseutumaisen kyläkaavan aikaansaaminen, paikallinen vesihuoltoratkaisu. Ei
ehkä ihan tavallisia, kylissä pohdittavia asioita. Puurojuhlan järjestäminen
alkaa yhtäkkiä tuntua helpolta.
Kyläsuunnitelman päivittämistyöhön on materiaalia ainakin.
Kyselyn lisäksi käytössä on VITAL-hankkeen aikana syntynyt kylän
kehittämissuunnitelma. Myös aiemmista kyläsuunnitelmista löytyy paljon
sellaista, mikä on ajankohtaista edelleen. Lisäksi saimme koululaisilta ja
päiväkodin lapsilta niput piirustuksia ja kirjoituksia siitä, millainen on
heidän tulevaisuuden Vihtijärvensä.
Lasten toiveet tuntuivat äkkiseltään aika lennokkailta, mutta onneksi
niin! Pienimpien toiveissa oli satama, juna-asema ja lentokenttä. Hymyilyttää,
ja samalla tulee mieleen, että kiskothan kulkevat muutaman kilometrin päässä jo
nyt – olkoonkin että niitä pitkin nyt kulkee vain tavaraa. Mitä tapahtuu, kun
maailma muuttuu? Sillä nyt on lupa unelmoida. Hullujakaan ideoita ei kannata tyrmätä,
sillä ajat muuttuvat. Vai miten hullulta kuulostaa, että pikkuinen kyläyhdistys
ostaa kosteusvaurioisen kouluvanhuksen kunnalta yhdellä eurolla, laittaa sen
kuntoon ja vuokraa sen jälkeen kunnalle koulukäyttöön?
Kun antaa itselleen luvan unelmoida, homma voi tietysti
lähteä lapasesta. Onneksi olemme saaneet pohtia näitä asioita isommallakin
joukolla. Kyläsuunnitelmailloissa pohdimme kyläläisten kesken sekä villejä
visioita että konkreettisia, helposti tehtäviä toimenpiteitä. Höpsis-osaston
edustajat pitivät huolta, ettei unelmilta leikata siipiä. Epäilevä
skepsis-puoli piti kuitenkin jalat maassa, antaen silti päiden hipoa pilviä.
Lopputuloksen voi ennustaa olevan näiden kahden edustuksen täydellinen
kombinaatio.
Turvallisuussuunnitelmaa on laadittu samanaikaisesti
kyläsuunnitelman kanssa. Turvallisuus on muuten aika iso juttu, kun sitä oikein
lähtee miettimään. Liikenne, ilkivalta, onnettomuudet, luonnonilmiöt,
vaaralliset aineet ja vaikka mitä. Toivottavasti kylästä tulee entistä
turvallisempi sen myötä, että asian pohtimiselle uhrataan tovi.
Kuluneet lähes yhdeksän kuukautta on ollut mielenkiintoinen
matka meille hankekoordinaattoreille. Hankkeen aloitus hieman viivästyi
suunnitellusta, ja kelkkaan hypättiin vähän kuin suoraan vauhdista. Paljon on
kuitenkin tapahtunut tässäkin ajassa, sen huomasimme kun hiljattain teimme
Ykkösakselille ensimmäistä puolivuotiskauden maksatushakemusta. Luontoreittien
suunnittelua varten on juostu pitkin kylää, sen metsiä ja polkuja. Olemme
saaneet oppaiksemme paikallisia asiantuntijoita, joista voisi mainita mm.
Hiiskulan entisen metsänhoitajan Heikki Kivistön sekä Ilmakkaan Raulin eli
Rauli Augustinin. Heikin johdolla tutustuimme suojeltuun Nokkalanlahden
jalopuumetsikköön, ja Rauli johdatteli meidät Ylimmäisten muinaisrantaan ja
alueen tarinoihin. Tarinoita on kerätty myös palvelutaloyhdistyksen
järjestämässä tiistaikerhossa. Vanhempien kyläläisten tarinoita ja tietoa
tallennetaan muistiin jotta jatkossakin tuntisimme omat juuremme.
Virkistävää ja silmiä avaavaa on myös käydä katsomassa,
miten asioita muualla hoidetaan. Esimerkiksi Lohjansaaressa tehdään paljon
aktiivista työtä kylän elinvoimaisuuden säilyttämiseksi. Pysähdyttävä oli myös
Suomen kauneimmaksi kutsutun puun, Paavolan tammen, näkeminen Lohjansaaressa. Sen
luona kävi kesän mittaan jopa satoja ihmisiä päivittäin, ja vaikka
retkeilykansa kulkeekin kauniisti, näkyihän se maastosta. Vihtijärvellä on
upeita luontokohteita, joihin toivoisi mahdollisimman monen tutustuvan. Silti
on tärkeintä, että luontomme säilyy sellaisena kuin se on. Puhtaana, raikkaana,
hiljaisena, virkistystä tuovana. Miten jakaa tietoa, mutta sopivasti ja
hallitusti? Maanomistajat toki päättävät, mitä kenenkin mailla on lupa tehdä,
ja keskusteluja on jo avattukin.
Talvisydännä hanke keskittyy kyläsuunnitelman lopullisen
muodon viilaamiseen ja kartoittaa mm. luontoreittien kustannuspuolta. Aineisto-
ja kirjapinot työpöydillä kasvavat, sillä paljosta pitää ottaa selvää.
Millaiset opastekyltit ovat parhaat? Mitä tulee huomioida sopimuksissa maanomistajien
kanssa? Miten huomioida turvallisuus reiteillä, miten jakautuvat huolto- ja
ylläpitovastuut? Miten työllistää ensi kesänä kylän nuoria? Miten säilyttää
kylän peruspalvelut, koulu ja päiväkoti, jatkossakin?
Jouluun rauhoittuvin terveisin,
Heli ja Kaarina
