torstai 15. kesäkuuta 2017

Näin naapurissa

Ideoinnin tueksi piipahdimme katsomassa, miten naapuripitäjässä Lopella on toteutettu luontoreittejä. Valitsimme varsinaiseksi kohteeksi Iso-Melkuttimen reitin, joka lienee monelle tuttu.  Iso-Melkutin on kaunis järvi kivenheiton päässä Räyskälän lentokentästä. Sen ympäri vaihtelevassa maastossa kiertää polku, jolle tulee mittaa kuutisen kilometriä. Järvimaisema on sykähdyttävän kaunis.

Olemme omissa reittisuunnitelmissamme siinä vaiheessa, että pohdimme erityisesti opasteita. Millaiset kyltit olisivat parhaat? Niiden tulisi olla riittävän informatiiviset, mutta yksinkertaiset. Materiaalin tulisi sopia luontoon - olla näkyvää, muttei pompata silmille. Toivomme löytävämme ratkaisun, jonka voisi toteuttaa täysin luonnonmateriaalein, mutta sen tulisi silti olla kestävä. Mission impossible? 


 
Maalitäplät puissa kuluvat ajan myötä ja puun pinnan eläessä. Iso-Melkuttimen ympäri kulkeva reitti on myöhemmin merkitty neliön muotoisilla merkeillä, jotka on naulattu kiinni puihin. Tätä tapaa näkee aika usein luontoreiteillä, vaikkakin rinnalle on tullut myös komposiittitolppia ja qr-kooditettuja lätkiä.

Iso-Melkutin kyllä tarjoaa kaikkea sitä, mitä retkeilijä voi toivoa. Vaihtelevaa maastoa, upeita näkymiä järvelle sekä monta houkuttelevaa taukopaikkaa. Reitti on melko tiuhaan merkitty, joten eksymistä ei tarvitse pelätä. Kuulemma reittimerkintöjä pitäisi olla niin tiuhassa, että seuraava merkki on koko ajan näkyvissä. Sellaisiakin reittejä olen kulkenut, joissa on tullut tunne että melkein kädestä pitäen talutetaan. Kultainen keskitie lienee tässäkin sopivin. 
Yksi asia on kuitenkin selvä: maasto pysyy ehjimpänä, kun kulkijoille on osoitettu selvä väylä mistä mennä. Sama koskee tulentekoa ja yöpymistä. Kun nuotion teolle on osoitettu selvä, turvalliseksi rakennettu paikka, ei tule tarvetta poltella tulia ihan missä sattuu. Tämä seikka palvelee siis sekä retkeilijää että maanomistajaa. 

Tuplalaavulla kelpaa käristellä eväitä.


Iso-Melkutin on tunnettu erityisen kirkkaasta vedestä, ja sitä se todella oli! Ei ihme, että paikka on sukeltajien suosima. Ympäri järveä oli myös upeita, matalia hiekkapohjaisia rantoja uimiseen.

Piipahdimme hiljattain myös Nuuksiossa katsomassa, miten siellä on toteutettu eräs esteetön reitti. Olisipa hienoa, jos Vihtijärvelläkin voisi olla yksi, edes lyhytkin, esteetön luontoreitti. Sitä pitkin voisivat kulkea vanhukset, liikuntaesteiset tai vaikkapa lapsiperheet rattaineen. Suuri osa Vihtijärven hienoimmista luontokohteista sijaitsee melko korkealla, ja siten vaikeasti saavutettavissa mikäli liikkuminen on hankalaa.
Esteettömyys on kyllä jo vaativampi juttu, ja vaatii usein isompia pohjatöitä ja erilaisia rakenteita. Kaltevuuden pitää pysyä tietyissä rajoissa, polun pinnan oltava tasainen,  leveyttäkin pitää olla. Tarkoituksenamme on kuitenkin toteuttaa luontoreitit siten, että maastoon kajotaan mahdollisimman vähän. Mutta ehkäpä esteetön pätkä voisi olla lyhyempi luontopolku paikassa, joka jo luontaisesti on tasainen, ja jossa ei alun pitäenkään tarvitsisi suurempia raivailla? Yksi ajatus tähänkin on muhimassa, ja toivomme kovasti että se toteutuu.




Esteetön Maahisenkierros on jo aikamoinen baana. 
Talkooporukallakin kävimme taas maastoreissulla. Tämä oli toinen yhteinen kartoitusretkemme oman kylän luontokohteisiin. Piipahdimme katsomassa Tuliskalliota, joka sijaitsee Vihtijärven eteläisemmässä osassa. Hiiskulan entinen metsänhoitaja Heikki Kivistö muisteli aiemmin, että Tuliskallio on joskus ollut kylän nuorten kokoontumispaikka. Kuulemma siellä on ollut joku hieno keinukin silloin, tosin sellaisesta emme löytäneet enää merkkejä. Tällaisia hienoja avokallioita on kylällä useita muitakin. Harmillista kyllä, hienot jäkäläiset kalliot ovat nopeasti pilalla jos siellä aletaan kulkea usein. Pitkospuita voisi ehkä sellaiselle reitinpätkälle ajatella, mutta lienee tyyris ratkaisu. Tutkimisen arvoinen kuitenkin.
Tuliskalliolta koukkasimme takaisin Kurikanjärven kautta. 

Iloista porukkaa Tuliskalliolla. Pieni sade ei haitannut, ja keli oli mukavan raikas pienelle retkelle. Kuva: Leena Weiste.



Maastoretket kylän eri luontokohteisiin jatkuvat. Porukalla oli halua lähteä yhdessä vielä ainakin Ylimmäisten muinaisrannalle ja Iso-Kairin maisemiin. Ilmoitathan Helille (044 2760 001), mikäli haluat liittyä joukkoon!

Ps. Luontokurssin järjestämä luolaretki Rokokalliolle oli superkiva! Siitäkin on tulossa uutista piakkoin. Luontokurssin syksyn teemat ovat vielä avoinna, ja ideoita otetaan mielellään vastaan.

tiistai 30. toukokuuta 2017

Oman kylän aarteita penkomassa

Toukokuisena iltana suuntasimme pienellä porukalla retkelle Komiharjulle. Minun ja Kaarinan lisäksi mukana oli henkilöitä, jotka olivat kyläkyselyssä ilmoittautuneet talkoolaisiksi luontoreittien maastokartoitukseen. Vedimme hihasta myös muita, joiden tiesimme olevan luonnosta kiinnostuneita.

Retken varsinaisena tarkoituksena oli käydä katsomassa miltä Komin ja Valkealammen välinen maasto näyttää. Kartan mukaan alueelta löytyy melkoinen kivikko, ja monelta aluetta tuntevalta olimmekin jo kuulleet, että kyseessä on erityisen hieno pirunpelto. Ja sitä se todella oli.

Komiharjun kivimuodostelma on todella laaja. 

Lähdimme matkaan Komilammen lounaispuolelta, ja edelleen lammen itärannoilta kohti koillista ja Valkealampea. Mukava, selkeä polku, joka kaartelee metsässä ulottuen paikoin myös Mustalammin maisemiin.

Komi


Valkealammella nautimme maisemasta ja söimme eväitä. Kartalta hahmottelimme, mitä reittiä kulkisimme takaisin lähtöpaikalle. Tarkoitus oli löytää Komiharjun pirunpelto ja kävellä sieltä Komin pohjoisrantaa takaisin. Reittivalinta ei ehkä alkutaipaleen osalta ollut ihan helppo, mutta kivikossa loikkiminen palkitsi taivaltajan. Pienen koukkauksen jälkeen löysimme laajan kivikon, jonka edessä ihmisolento tuntui pieneltä. Vau. Ei ihme, että geologian tutkimuskeskuskin on tähän paikkaan perehtynyt, ja alue on nostettu esiin myös Salpausselkien geopark-hankkeen yhteydessä.

Matka pirunpellolta kohti Komia eteni paikoin hyvin karussa maastossa. Lapin maisemat kävivät mielessä. Siellä täällä risteili kapeita eläinten tallomia polkuja. Loppumatka kuljettiin Komin pohjoispuolen rantapolkua pitkin.


Jälkeen päin mietimme, että kylläpä kannatti lähteä matkaan! Vielä kun löytäisimme helpomman reitin pirunpellolle, jotta mahdollisimman moni voisi sen kokea. Pohdimme, pitäisikö ehkä kuitenkin koukata kivikon pohjoispuolelta. Tänne pitää palata vielä.

Seuraavaksi kaavailemme retkeä aivan kylän eteläosiin. Jos haluat lähteä mukaan, ilmoittaudu Helille! Kartoitukset ovat vapaamuotoisia, rentoja kävelyretkiä kylän eri luontokohteisiin. Jos aihe kiinnostaa, aloita vaikka lukemalla läpi Vihtijärven luontoselvitys. Siellä on listattu eri tavoin arvokkaita tai mielenkiintoisia paikkoja kylän alueelta.

ps. Olethan jo tutustunut viime viikolla jaettuun kylä- ja turvallisuussuunnitelmaan?

torstai 4. toukokuuta 2017

Kurssisuunnitelmia ja maastoretkiä

Kevään tuleminen on tänä vuonna ollut tiukassa, mutta nyt aletaan jo olla voiton puolella! Kylä- ja turvallisuussuunnitelma on vihdoin taittovaiheessa. Suunnitelmiin tulevat konkreettisten toimenpiteiden taulukot olivat esillä eri tilaisuuksissa, ja ne ovat olleet nähtävillä myös kylän kotisivuilla kommentointia varten. Kyläkokouksessa 26.4. taulukot hyväksyttiin, mutta muutoin kylä- ja turvallisuussuunnitelmien sisältö ja ulkoasu pidetään vielä yllätyksenä. Suunnitelma kopsahtaa postilaatikoihin yhdessä kylälehti Vihtijärveläisen kanssa touko-kesäkuun vaihteessa.

Kylä- ja turvallisuussuunnitelman valmistumisen myötä yksi hankkeemme etappi on saatu päätökseen. Tämä raivaa kalenterista aiempaa enemmän tilaa muille hankkeen asioille, kuten luontoreittien suunnittelulle ja luontotietopankin perustamiselle.

Toukokuu on ehkä parasta aikaa samoilla luonnossa, kun kartoittaa mukavia reittejä. Maaston muodot näkyvät parhaiten, eikä tarvitse tarpoa lähipääsemättömissä pusikoissa. Tällä viikolla teimme Kaarinan kanssa tutkimusretken Likolammelle, joka sijaitsee jonkin matkaa Rokokalliolta pohjoiseen. Se oli itselleni uusi kohde, mutta Kaarina muisteli käyneensä siellä joskus marjareissulla. Satumaisen kaunis lampi keskellä metsää, viehättävällä tavalla ison harjanteen alla. Heti sinne saavuttua tuli tunne, että pitää liikkua kuiskien. Lintujen laulua, hyönteisten surinaa ja tuulen huminaa. Jostain kuului melkoista kurnutusta, jonka alkuperää selvittelimme. Jossakin lymysi jättikokoinen sammakko, tai sitten mopopoikien pärinät kantautuivat jostain Vihtijärventien varrelta :) Se jäi tällä kertaa arvoitukseksi. Paikkoja tutkiessamme löytyi mukavia polkuja sekä eläinten kulkemia reittejä. Lammen etelärannalla oli mukava tasanne pientä taukoa varten. Tämä voisi olla hyvä kohde liitettäväksi luontotietopankkiin, mutta täytyypä kaivella siitä vielä lisätietoa. Lammen nimen alkuperästä onkin jo tarinaa olemassa.

Likolampi oli varjon puolelta vielä jäässä.

Pohjoisrannalla oli jo keväisen lämmintä.


Päätimme ottaa seuraavalle maastokäynnille mukaan muovipussit roskien keräämistä varten. Tällä reissulla löysimme mm. narunpätkiä, lasinsiruja ja ison liimapurkin pensseleineen. Tällaisia löytöjä ei haluaisi luontoretkellä tehdä.

Luontoretkelle suunnataan myös tulevana lauantaina, kun luontokurssin kausi alkaa. Olemme onnistuneet saamaan oppaaksemme Seppo Parkkisen. Seppo on biologi ja luontotoimittaja. Hän on yksi luontoportti.fi -sivustolle kirjoittavista toimittajista, ja julkaissut myös omia luontoaiheisia kirjoja. Sepon johdolla teemme retken Laihue-lammen maastoihin. Mukaan mahtuu vielä, ilmoittaudu niin tiedämme varata tarpeeksi retkikahvia! Kurkkaa retken ilmoitus ja lisätiedot tästä.

Keväällä ja alkukesällä luontokurssilla on vielä kaksi kokoontumiskertaa. Lauantaina 27.5. on tiedossa maisemanhoidollista asiaa raivaussahakurssin muodossa. Tämä kurssi järjestetään yhteistyössä Avaimet maisemaan -hankkeen kanssa, ja siinä päästään ihan tosihommiin!
Kesäkuisena lauantaina 10.6. suunnataan tutkimaan Rokokallion luolia. Siitä tulee varmasti huippujännää! Oppaana toimii vihtiläinen Antti Huttunen, joka tunnetaan mm. Metsien kätkemä -tv-sarjasta. Antti on vieraillut Rokokallion luolissa useamminkin ja kirjoittanut niistä blogiinsa. Jos haluat fiilistellä luolaretkeä etukäteen, Antin Rokokallio-juttuun voit tutustua Retkipaikka-blogissa.

Suunnitteilla on myös maastokartoitusretki isommalla porukalla toukokuun loppupuolella. Siitä infoa piakkoin; kaikki halukkaat ovat tervetulleita mukaan.

Kyläläiset, olkaa yhteydessä! Vinkatkaa hyviä luontokohteita, reitti-ideoita, opastevaihtoehtoja - mitä vain. Keräämme myös tarinoita kylän luonto- ja historiakohteisiin liittyen. Vetäkää vaan rohkeasti hihasta!


tiistai 24. tammikuuta 2017

Kesätyöstä se alkaa...

Yksi Vahvistuva Vihtijärvi -hankkeen tehtävistä on tukea paikallista työllistymistä, erityisesti nuorten työllistymistä. Miksi ihmeessä? Ainahan ne on pärjänneet, tavalla tai toisella.

Työelämän vaatimukset tuntuvat kasvavan koko ajan. Se pärjää, jolla on kokemusta. Tästä on kokemusta. Esimerkkinä kummityttö, joka pesi opiskelukaupungin osa-aikatyönhakijat mennen tullen. Nimittäin työnantajaehdokas näki lukiolaisen CV:stä, että tämä oli toiminut kesäkahvilayrittäjänä jo kolme vuotta. Vastakkaisiakin esimerkkejä löytyy; kuka haluaa ottaa töihin parikymppisen opiskelijan, jolla ei ole työkokemusta? Ei kovin moni, eikä kovin hanakasti.

Kylältä on hieman hankala lähteä kesätöihin ilman mopoa tai autoa, joten ihannetilanne olisi, että ensimmäiset työpaikat voisivat löytyä polkupyöräajomatkan säteeltä. Jo parin viikon työkokemus antaa jonkinlaisen kuvan työelämästä ja auttaa selvittämään tulevia ammatinvalinta-asioita. On hyvä hoksata, että jos muutama tunti peltohommissa aiheuttaa allergisen reaktion, ei ehkä kannata hakeutua viljelijäksi. Eikä kaikkia ole kerta kaikkiaan luotu siivoamaan, vaikka koulutuksella voikin paikata paljon. Toisaalta taas voi tulla ahaa-elämys ja nuori huomaakin olevansa haka asiakaspalvelussa, lisäksi pitävänsä siitä! Oman tulevan työelämän sisältöä kannattaa kyllä miettiä ja kokemuksia kerätä. Keskimääräisesti vietämme kuitenkin töissä niin suuren osan elämästämme, että on hyvä hakeutua työhön, josta voi nauttia.

Yrittäjyys on sanana melko pelottava, ja joillekin voi antaa mielikuvan yötä päivää raatavasta konkurssin ja avioeron partaalla taiteilevasta ihmisrauniosta. Yrittäjyys voi olla jotain aivan muutakin. Esimerkiksi itselle mieleisen tai helpon asian tekemistä itse valittuina aikoina. Nyt nuorella on mahdollisuus kokeilla yrittämistä 4H -yhdistyksen puitteissa. 

Työelämä- ja yrittäjyyskoulutusta nuorille pidetään koulu- ja kylätalolla huhtikuussa 7.-8.4.2017 yhteistyössä 4H:n kanssa. Koulutusviikonlopun aikana voi suorittaa Ajokortin Työelämään sekä saada opastusta oman yrityksen perustamiseen. Tai molemmat. Toivottavasti mahdollisimman moni kylän nuorista voi osallistua koulutukseen. 

Tietenkään nuorelle tässä vaiheessa tärkeintä ei välttämättä ole työkokemusmerkintä CV:ssä, vaan oma raha. Kesätyöansio. Sillä sai muinoin ostettua sen ensimmäisen himoitun mankan (suomennus: kasettisoitin, jolla ennen vanhaan kuunneltiin musiikkia) tai rahoitettua mopoajelua, ostettua haaveiden takin tai törsättyä ihan vaan mukaviin asioihin. Rahan merkitystä motivoivana tekijänä on turha vähätellä.

On selvää, että vaikka kylällä on nelisenkymmentä yrittäjää, ei jokainen heistä voi palkata kesätyöntekijää. Jo pelkästään siksi, että moni tehtävä vaatii ammattiosaamista. Lisäksi työnantajan rooli on vaativa, eikä vastuun ottaminen perehdyttämisestä, työturvallisuudesta, palkanmaksukoukeroista ja muusta byrokratiasta ole kovin houkuttelevaa. Mutta ne, joilla siihen on mahdollisuus, voisivat miettiä nuoren työllistämistä tulevaisuuden satsauksena tai hyvänä tekona. Vaikkei rekrytointi aina olisi onnistunut, on se kuitenkin kaikille osapuolille aina kokemus.

Vihtijärvellä on noin kaksikymmentä yläasteikäistä, 13-16 -vuotiasta nuorta. Lisäksi lukio- ja ammattikouluikäisiä on lähes saman verran. Toivottavasi töitä haluavilla kylän nuorilla on ensi kesänä kesätyöpaikka, mutta ymmärrys viettää myös ansaittua lomaa.

(kirjoitusta muokattu 20.3.2017 koulutuksen päivämäärän osalta/kp)

tiistai 20. joulukuuta 2016

Höpsistä ja skepsistä

Kyläkysely poiki paljon ajatuksia. Kun saimme kyselyn tulokset eteemme, alkoi varsinainen työ. Miten vetää tulokset yhteen? Mikä siellä on olennaista, mitä johtopäätöksiä voidaan tehdä? Missä mentiin metsään, ja mitä ei tajuttu kysyä.

Kyselyn tuloksia hyödynnetään nyt alkuun kyläsuunnitelman päivittämisessä. Helppo nakki? Pienen kylän tavoitteiden ja toimenpiteiden listaaminen ei voi olla mahdoton tehtävä. Eikä se sitä olekaan, mutta isompi pala kakkua kuin luulisi. Kylällä on meneillään isoja asioita. Osakuntaliitos, maaseutumaisen kyläkaavan aikaansaaminen, paikallinen vesihuoltoratkaisu. Ei ehkä ihan tavallisia, kylissä pohdittavia asioita. Puurojuhlan järjestäminen alkaa yhtäkkiä tuntua helpolta.

Kyläsuunnitelman päivittämistyöhön on materiaalia ainakin. Kyselyn lisäksi käytössä on VITAL-hankkeen aikana syntynyt kylän kehittämissuunnitelma. Myös aiemmista kyläsuunnitelmista löytyy paljon sellaista, mikä on ajankohtaista edelleen. Lisäksi saimme koululaisilta ja päiväkodin lapsilta niput piirustuksia ja kirjoituksia siitä, millainen on heidän tulevaisuuden Vihtijärvensä.  Lasten toiveet tuntuivat äkkiseltään aika lennokkailta, mutta onneksi niin! Pienimpien toiveissa oli satama, juna-asema ja lentokenttä. Hymyilyttää, ja samalla tulee mieleen, että kiskothan kulkevat muutaman kilometrin päässä jo nyt – olkoonkin että niitä pitkin nyt kulkee vain tavaraa. Mitä tapahtuu, kun maailma muuttuu? Sillä nyt on lupa unelmoida. Hullujakaan ideoita ei kannata tyrmätä, sillä ajat muuttuvat. Vai miten hullulta kuulostaa, että pikkuinen kyläyhdistys ostaa kosteusvaurioisen kouluvanhuksen kunnalta yhdellä eurolla, laittaa sen kuntoon ja vuokraa sen jälkeen kunnalle koulukäyttöön?

Kun antaa itselleen luvan unelmoida, homma voi tietysti lähteä lapasesta. Onneksi olemme saaneet pohtia näitä asioita isommallakin joukolla. Kyläsuunnitelmailloissa pohdimme kyläläisten kesken sekä villejä visioita että konkreettisia, helposti tehtäviä toimenpiteitä. Höpsis-osaston edustajat pitivät huolta, ettei unelmilta leikata siipiä. Epäilevä skepsis-puoli piti kuitenkin jalat maassa, antaen silti päiden hipoa pilviä. Lopputuloksen voi ennustaa olevan näiden kahden edustuksen täydellinen kombinaatio.

Turvallisuussuunnitelmaa on laadittu samanaikaisesti kyläsuunnitelman kanssa. Turvallisuus on muuten aika iso juttu, kun sitä oikein lähtee miettimään. Liikenne, ilkivalta, onnettomuudet, luonnonilmiöt, vaaralliset aineet ja vaikka mitä. Toivottavasti kylästä tulee entistä turvallisempi sen myötä, että asian pohtimiselle uhrataan tovi.

Kuluneet lähes yhdeksän kuukautta on ollut mielenkiintoinen matka meille hankekoordinaattoreille. Hankkeen aloitus hieman viivästyi suunnitellusta, ja kelkkaan hypättiin vähän kuin suoraan vauhdista. Paljon on kuitenkin tapahtunut tässäkin ajassa, sen huomasimme kun hiljattain teimme Ykkösakselille ensimmäistä puolivuotiskauden maksatushakemusta. Luontoreittien suunnittelua varten on juostu pitkin kylää, sen metsiä ja polkuja. Olemme saaneet oppaiksemme paikallisia asiantuntijoita, joista voisi mainita mm. Hiiskulan entisen metsänhoitajan Heikki Kivistön sekä Ilmakkaan Raulin eli Rauli Augustinin. Heikin johdolla tutustuimme suojeltuun Nokkalanlahden jalopuumetsikköön, ja Rauli johdatteli meidät Ylimmäisten muinaisrantaan ja alueen tarinoihin. Tarinoita on kerätty myös palvelutaloyhdistyksen järjestämässä tiistaikerhossa. Vanhempien kyläläisten tarinoita ja tietoa tallennetaan muistiin jotta jatkossakin tuntisimme omat juuremme.

Virkistävää ja silmiä avaavaa on myös käydä katsomassa, miten asioita muualla hoidetaan. Esimerkiksi Lohjansaaressa tehdään paljon aktiivista työtä kylän elinvoimaisuuden säilyttämiseksi. Pysähdyttävä oli myös Suomen kauneimmaksi kutsutun puun, Paavolan tammen, näkeminen Lohjansaaressa. Sen luona kävi kesän mittaan jopa satoja ihmisiä päivittäin, ja vaikka retkeilykansa kulkeekin kauniisti, näkyihän se maastosta. Vihtijärvellä on upeita luontokohteita, joihin toivoisi mahdollisimman monen tutustuvan. Silti on tärkeintä, että luontomme säilyy sellaisena kuin se on. Puhtaana, raikkaana, hiljaisena, virkistystä tuovana. Miten jakaa tietoa, mutta sopivasti ja hallitusti? Maanomistajat toki päättävät, mitä kenenkin mailla on lupa tehdä, ja keskusteluja on jo avattukin.

Talvisydännä hanke keskittyy kyläsuunnitelman lopullisen muodon viilaamiseen ja kartoittaa mm. luontoreittien kustannuspuolta. Aineisto- ja kirjapinot työpöydillä kasvavat, sillä paljosta pitää ottaa selvää. Millaiset opastekyltit ovat parhaat? Mitä tulee huomioida sopimuksissa maanomistajien kanssa? Miten huomioida turvallisuus reiteillä, miten jakautuvat huolto- ja ylläpitovastuut? Miten työllistää ensi kesänä kylän nuoria? Miten säilyttää kylän peruspalvelut, koulu ja päiväkoti, jatkossakin?

Jouluun rauhoittuvin terveisin,

Heli ja Kaarina

lauantai 18. kesäkuuta 2016

Valmennuspäivillä

Silmiin osui taannoin Helsingin Sanomien artikkeli, jossa kerrottiin luontomatkailusta. Haastateltavana oli Pirjo Räsänen, joka työskentelee luontomatkailun tutkimus- kehitys- ja innovaatioasiantuntijana Lahden ammattikorkeakoulussa. Hän on myös nainen outdoorsfinland.fi -portaalin takana.

Nykyäänhän ollaan yhä enemmän tietoisia luonnon parantavista vaikutuksista. On maita, joissa lääkäritkin määräävät masennukseen ja stressiin lääkkeiden sijasta (tai no, ainakin niiden lisäksi), menemistä metsään. Luonnosta haetaan yhä enemmän vastapainoa arjen kiireeelle.

Oli ihan pakko soittaa Pirjolle. Ei sillä, että olisimme Vihtijärvellä tekemässä luontomatkailubisnestä, mutta kysyäksemme, miten lähteä liikkeelle luontoreittien suunnittelussa. Olisipa hienoa, jos Vihtijärvelläkin voisi saada enemmän irti omasta kauniisti lähiluonnosta! Olipa sitten stressaantunut, taikka ihan vaan koiran kanssa lenkillä.

Selitin Pirjolle lyhyesti, mistä meidän hankkeessa on kyse, luontoreittien suunnittelun osalta. Hän kertoi, että Luonnosta liiketoimintaa ja hyvinvointia -valmennukset ovat juuri käynnissä. Sieltä kuulemma saisimme eväitä ja ideoita siihen, miten edetä omassa projektissamme.

Tuumasta toimeen. Suuntasimme Kaarinan kanssa nokkamme kohti Tampereetta touko-kesäkuun vaihteessa. Kahden päivän reissuun sisältyi luentopäivä ja maastopäivä. Luentopäivän aikana kävimme läpi luontomatkailun markkinoita ja asiakkaita, sekä luontoreittien suunnittelun ja luokittelun perusteita.

Flow. Tämä sana jäi mieleen. Luontoreitti tulisi olla niin hyvin suunniteltu ja opastettu, että kulkija voi vaipua täydelliseen, nautinnolliseen flow-tilaan. Huomio ei siis saa kiinnittyä siihen, että opasteita pitää jatkuvasti etsiä, ja reitiltä eksymistä pelätä.

Ja vau. Mitä kaikkea voi lyhyeenkin reittiin sisältyä. Teemareitti, terveysreitti, historiareitti. Miten maasto on aikanaan muotoutunut? Miten reitin varrella esiintyviä kasveja voi käyttää hyväksi? Mitä tuon maiseman takana on? Voisiko jonkun pätkän kulkea avojaloin, jotta tietäisi, miltä metsä tuntuu? Äläkä unohda tuoksuja!
Reitin varrelle voi ripotella tietoa alueen historiasta, geologiasta, eläimistöstä, kasveista. Tarinat ovat tärkeitä! " Älä kerro, mikä on mustikka. Kerro ennemmin, mihin lukuisiin käyttötarkoituksiin se soveltuu." Entäpäs sitten puut? Mitä tarinoita niihin liittyy? Pirjo pyysi kurssilaisia miettimään koivua. Miten sitä voi käyttää? Rakennusaine, polttopuu, saunavihta, pesäpuu, keinun kannake, tuohi, mahla, kosmetiikka, maamerkki, sateensuoja. Näemmekö metsää puilta?
Pirjo Räsänen Birgitan polulla.
Toinen päivä vietettiin maastossa, Birgitan polulla Lempäälässä. Kävelimme lyhyen reitin läpi tarkastellen, mitä sieltä löytyy, tai mitä sieltä tulisi löytyä. Pohdimme vaativuusluokitusta, opasteita, maastoa, maisemia. Kuka huomasi veden solinan, entä haavan havinan?
QR-koodit olivatkin meillä jo selvityslistalla. Miten niitä voisi hyödyntää? Niiden taaksehan voi liittää tekstin lisäksi kuvia, videoita - vain mielikuvitus on rajana.
Taukopaikkamme Birgitan polulla. Ajoitus oli täydellinen, sillä eräillä toisilla retkeilijöillä oli makkaraa enemmän kuin omiksi tarpeiksi! Saimme siis vatsamme täyteen - toki omiakin eväitä oli. Maisema oli täydellinen.


The juurakko. Paluumatkalla harpoimme tällaista polkua. Luokitukseltaan osuisi kyllä nyt vaativaan?
Huh hellettä! Päivä taisi olla kesän kuumimpia. Hauskaa oli, että saimme testata reitillä gps-tallenninta (joka taisi olla Garminin Montana). Siihen pystyi täppäämään reitille mielenkiintoisia kohtia, ja valokuvaamaan ne.

Valmennuksen kolmas päivä osui kesäkuun puoliväliin. Kävimme läpi kotiläksyjä, eli reittiluokitustehtäviä. Tehtävän suorittanut voi hankkia itselleen virallisen reittiluokittelijan pätevyyden. Hauskaa! Itse tein tehtävän omasta lähireitistä, Laihue-lammen maastoista.

Tällaisella kurssilla voisi istua aamusta iltaan. Miten aihe voikin viedä mennessään! Kurssilla oli mukana luonto- ja matkailuyrittäjiä, kuntien elinkeinoihmisiä, luontoreittien suunnittelua tekeviä tai muuten aiheesta kiinnostuneita. Kotiin palasimme monta kokemusta, kontaktia, ideaa ja faktaa rikkaampina.

tiistai 31. toukokuuta 2016

Luontoselvityksen rautalankaversio

VITAL-hankkeen yhteydessä kylälle laadittiin luontoselvitys. Mutta miten sitä pitäisi lukea ja tulkita? Mitä se oikeasti kertoo kotikylämme luonnosta? Tätä tuli meille rautalangasta vääntämään naapurikylältä Moksista Juhani Päivänen. Samalla polkaistiin käyntiin luontokurssi.

Juhani on tehnyt työtä Helsingin yliopiston Metsätieteiden laitoksella. Hän on maa- ja metsätaloustieteiden professori - emeritus-sellainen. Tietänee asiasta enemmän kuin kaksi puutarhuria?

No, kyllä. Juhani nosti luontoselvityksestä esiin mielenkiintoisimpia seikkoja. Rokokallio, tietysti, mutta on meillä muutakin. Niinkuin esimerkiksi Nokkalanlahden jalopuumetsä. Taikka Rönnin lukot - siis mitkä? Oli hauskaa huomata, että aina joku yleisöstäkin tiesi tarkkaan mistä on kyse, vaikka osalle nämä olivat aivan uusia nimiä.

Keskustelua syntyi, ja huomasin että nyt ollaan sellaisten asioiden äärellä, jotka oikeasti kiinnostavat. Joku on kulkenut juuri noita polkuja, joku tietää toiseen paikkaan liittyvän tarinan. 

Tiesitkö, muuten, että aikoinaan Rokokallion huipulla on sijainnut korkea, puinen kolmiopistetorni. Torni on yhdessä Kallion kirkon tornin sekä Kirkkonummella sijaitsevan kolmiopistetornin kanssa muodostanut kolmion, jonka avulla Suomen tarkkaa karttaa on alettu tehdä. Jännää!

Ensimmäinen kotiläksy olisi selvittää Nokkalanlahden jalopuumetsän faktat. Miksi alue on suojeltu? Täytynee soittaa Ympäristökeskukseen ja selvittää!

Ai niin - miksi näitä asioita nyt pengotaan? No, niiden mahdollisten luontoreittien vuoksi.